Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

KUOLLUT 14.10.2017

Syynä sydämen pysähtyminen

le Rêve Cassiopeia

KTK-II, KRJ-I, KWPN-I, Quality
Nimi le Rêve Cassiopeia, "Caela" Rotu, sukupuoli hollanninpuoliverinen, tamma
Syntymäaika 31.07.2016, 27-vuotias Säkäkorkeus, väritys 160cm, kulomusta
Rekisterinumero VH16-012-0280 Omistaja Waldeinhill (VRL-14333 & VRL-14361)
Painotus kouluratsastus Kasvattaja Piste, VRL-11720
Koulutustaso re. 100cm, ko. Grand Prix Maahantuoja Hazel (VRL-14333) & Miisu (VRL-14361)

20.12.2016 - Hevoskantakirjatilaisuus - 17 + 18 + 18 + 19 = 72p. / KTK-II
01.03.2017 - Ratsuhevosten laatuarvostelutilaisuus - 6 + 9 + 8 + 5½ + 3½ + 6 + 4 + 4 + 6½ = 58,333% / Quality
15.09.2017 - Kouluratsastuslaatuarvostelutilaisuus - 8,5 + 40 + 25 + 20 + 12,5 = 106 p. / KRJ-I
22.09.2017 - 
Hollanninpuoliveristen laatuarvostelutilaisuus - 5 + 4 + 40 + 12 + 20 + 10 = 91 p. / KWPN-I
virtuaalihevonen / a sim-game horse

 

  

 

Caela on kyllä niin omalaatuinen hevonen, että toisinaan ei tiedä, mitä ajattelisi. Se osaa olla samalla niin mahdottoman rasittava, mutta silti niin kultainen ja rakas. Tamma on juuri se hevonen, joka innoittaa muita leikkiin ja toisinaan tyhmyyksiinkin. Suoraan sanottuna sillä on välillä niin typeriä tempauksia, ettei omistajakaan ole varma, että onko sillä lainkaan aivoja vai pelkkää tyhjää ilmaa päänsä sisällä. Utelias tamma tykkää työntää turpaansa vähän joka paikkaan, ja se onkin yleensä juuri siellä, missä tapahtuu. Caela tykkää hurjasti omasta huumorintajustaan, jonka takia se on viljelemässä sitä vähän joka väliin.

Hoitaessa Caelalla on rasittavan tammamainen tapa näykkiä vähän milloin sattuu. Se harrastaa tätä satuloidessa, jalkoja käsitellessä ja toisinaan ihan harjatessakin. Tammaa saa harjata ihan reippaasti, sillä se ärsyyntyy helposti kutiamisesta. Caela ei pidä erityisesti jalkojen käsittelystä, jonka takia sen parempi, mitä nopeammin selvitään. Kuten mainittu, satuloidessa Caelan tapoihin kuuluu näykkiminen. Se ei pidä satulasta lainkaan, jonka takia vyötä ei saa kiristää liikaa kerralla. Suitsien kanssa on kuitenkin jo helpompaa, eikä Caelalla ole tapana erityisesti äkkäillä.

Vaikka tammaa onkin helppo käsitellä maastakäsin, on se jo aavistuksen temperamenttisempi ratsaille noustessa. Tamma liikkuu kyllä oikein näyttävästi kantaen itsensä ja käyttäen tehokkaasti takaosaansakin, mutta se ei jaksa jankata samaa tehtävää kovinkaan kauaa. Caela on luonteeltaan myöskin melko herkkä, jonka takia se protestoi samantien liian kovakouraiseen käsittelyyn ja hermostuu hyvin helposti. Se osaa kyllä näyttää myös parhaita puoliaan, sillä taitoa ja charmikkuutta löytyy. Vahvuuksiin kuuluu erityisesti korkean koulun liikkeet. Esteille tamma ei oikein syty, sillä se ei ole kovin varma hyppääjä. Caelan hyppytyyli ei ole erityisen hyvä, mutta ihan mukiinmeneväksi sitä voisi sanoa. Maastossa tammalla on paha tapa ohitella edessä olevia, eikä se pidä letkan perällä olemisesta. Yksin sen kanssa ei kuitenkaan kannata myöskään lähteä, sillä silloin se alkaa helposti hieman kyttäilemään ympäristöään.

Kisapaikalla tamma on hyvin samanlainen kuin kotonakin – utelias, äänekäs ja toisinaan aivan älyttömän rasittava. Se ei kuitenkaan häiriinny kovistakaan äänistä tai orejen huuteluista. Traileriin meno tuottaa aina toisinaan hieman tuskaa, sillä tamman mielestä on valtavan hauskaa testata, kuinka kauan lastaajan hermot kestävät tamman keplottelua.

 

Sukuselvitys

i. Leader of the Lions
kwpn, m, 170 cm   KTK-II KV-II KRJ-I
ii. Levin Haustgast
kwpn, m, 170 cm
iii. Luitpold
iie. Selma
ie. Lisbeth
kwpn, rn, 169 cm
iei. Albert
iee. Liselotte
e. Kiowa Mousse
kwpn, rt, 162 cm   KRJ-II KTK-II
ei. Karaoke
kwpn, rn, 168 cm
eii. Keep it Close
eie. Kansas City Kitty
ee. Ka Ching
kwpn, rt, 162 cm
eei. Kaboom
eee. Kalina

ii. Levin Hausgast oli Saksassa elänyt ori herra, jonka kasvattaja piti orin itsellään. Se pääsi vanhempiensa lailla valloittamaan kouluratsastuspuolella ja hyvin tulikin saaneeksi nimeään esille elämänsä aikana, jonka seurauksena se oli astutusmarkkinoilla todella kysytty tapaus. Kasvattaja oli kuitenkin hyvin varovainen mille tammoille antoi orinsa astutukseen, kuten muidenkin hevostensa kohdalla, joten Levin sai elämänsä aikana vain vajaa kymmenen jälkeläistä.
iii. Luitpoldilla oli myös kauniin puhtaan musta turkki, joka tuntui aina olevan puhdas. Se oli myös näyttävä ja hieman raskaamman oloinen rakenteeltaan kuin normaalisti hollanninpuoliveriset, joten näyttelypuolella ei ori juurikaan saanut haalittua menestystä. Todella taidokas kouluntaitaja Luipoldista kuitenkin myös elämänsä aikana kehkeytyi. Siitosoriksi siirtyessään orilla oli jo muutama suvunjatkaja maailmassa, jonka lisäksi se sai vielä monen monta varsaa. Hyvin pärjänneelle orille oli kysyntää eniten oriasemalla, johon se siirtyi kilpauransa jälkeen.
iie. Selma tuli nuorena Alankomaista isommalle siitostallille. Tamma oli koulupainotteinen ja kilpaili int I tasolla hyvin sijoituksin. Hyviltä vanhemmilta tulleella tammalla ei ollut paineita kilpailu-urastaan, joten se tuli saaneeksi myös jo muutaman varsan ennen kuin sai kisauransa päätökseen. Tästä seuraavaksi tamma pääsi vain siitostamman rooliin, jonka lisäksi sen hyvän luonteen puolesta Selmaa uskallettiin antaa siittolan omistajaperheen nuorille lapsille ratsastettavaksi.
ie. Lisbeth oli myös kotoisin Alankomaista, jossa myös tamman vanhemmat asuivat nykyään. Tamma eksyi Saksaan isänsä entiselle kasvattajalle, joka olikin Albertin myynyt vuosia aikaisemmin Alankomaihin. Lisbeth pääsi nopeasti tavoittelemaan mammonaa kisamaailmassa, jonka seuraavana pointtina oli vain jälkikasvun hankkiminen menestyneempien orien kanssa. Tamma kohosi hyvin int II tasolle saakka, jota korkeammalle ei edes ollut tähdätty. Monia hyvin menestyneitä jälkeläisiä tamma sai elämänsä aikana hienojen orien kanssa.
iei. Albert oli siis Saksasta Alankomaihin muuttanut ori. Sen kilpaileminen oltiin jo hyvin laitettu käyntiin Saksassa, joten se sai jatkaa GP-tasolla kilpailemista uudessa kodissaan. Yhden jälkeläisen ori oli kerinnyt jättämään Saksaan, kasvattajansa tallille yhden tämän tamman kanssa, mutta sen jälkeen kaikki loput olivat Alankomaissa. Orilla oli oikein miellyttävä luonne, joten sen kanssa oli ihana työskennellä.
iee. Liselotte omasi myös oikein valloittavan luonteen. Oikein huumorintajuisen oloinen tamma, jonka kanssa onnistui työskentely lähes keneltä tahansa. Tamma kilpaili pääasiassa int II – tasolla Lisbethin lailla, mutta pääasiassa kaikki tamman jälkeläiset pääsivät korkeammalle tasolle kouluratsastuksessa. Hyvin panostautunut tamma ja erinomaisen helppo käsiteltävä uusissa paikoissa. Pääasiassa toimi siitostammana, jonka ohella kilpaili sitten omistajansa kanssa.

ei. Karaoke oli hyvin orimainen hollanninpuoliverinen, joka jouduttiinkin ruunaamaan siitosuran alussa, käytöksen lähdettyä aivan lapasesta eikä sen villi luonne enää sopinut pienelle tallille, jossa oli orien ja ruunien lisäksi myös pari tammaa. Kilpaura Karaokella oli ja se kisasikin kouluratsastuksen GP luokissa hyvällä menestyksellä. Kilpailuja käytiin suurimmaksi osaksi vain Euroopassa, mutta tämä kilpa-alue sopi hienosti Karaokelle, joka ratsastajineen haali itselleen monen monta sijoitusta. Laatuarvosteluihin orin kanssa ei koskaan ruunauksen vuoksi päästy ja jälkeläisiä ori saikin vain kaksi kappaletta. Molemmat jälkeläiset olivatkin tammoja, eikä Karaoken turhan tulinen luonne periytynyt enää eteenpäin.
eii. Keep it Close oli myös todella kilpailusieluinen oripoika, joka syntyi Ruotsissa. Kilpaura lähti nuorena nopeasti käyntiin ja hyvin ori pärjäsikin. Tulisuutta löytyi tästäkin herrasta, vaikka Karaokelle sitä kehkeytyi kyllä paljon enemmän. Kilpaurallaan kiersi paljon maata ja harvoin oleskelikaan sillä aidolla oikealla kotitallillaan. Yhdysvalloissa, josta löytyi Keep it Closen kotitallin sisartalli, asusti ori paljon ja jopa muutaman vuoden yhteensä orin elämästä. Siitosuran lähtiessä käyntiin siirtyi Keep it Close pian takaisin Ruotsiin ja sieltä se alkoi sitten pyöriä Suomenkin puolella. Laatuarvosteluissa oria käytettiin vielä vanhalla ikää ja hienosti ori nappasikin itselleen kouluratsastuksen 1.tittelin.
eie. Kansas City Kitty oli Suomeen nuorena tullut rautias hollanninpuoliverinen, joka ei juuri kilpaillut. Se toimi pääasiassa vain kotioloissa nuoruutensa hieman aloittelevammalla ratsastajalla, minkä vuoksi tämän neitokaisen taidot menivät aivan hukkaan. Omistajan kuitenkin päästessä ikään, jonka vuoksi alkoi kiinnostaa kavereiden kanssa oleminen enemmän kuin Kittyn kanssa, myytiin tamma uuteen kotiin. Eräs pitkänaikaan tammasta kiinnostunut kasvattaja ostikin Kittyn saman tien ja viimein tamma pääsi koulukentille. Kouluratsastusura meni hienosti, mutta vain vaB -tasolla, mikä ei kuitenkaan niin haitannut omistajaa. Myöhemmin tammalle teetettiin varsa, Karaoke, joka syntyi terveenä ja reippaana. Seuraavan varsan kanssa ei kuitenkaan ollut yhtä hyvä loppu, vaan Kitty kuoli varsomiseen, kuten myös varsa.
ee. Ka Chingin elämä oli jo kirjoitettu ennen kuin neito oli edes syntynyt vielä. Tältä rautiaalta hollanninpuoliveritammalta oli kovat odotukset koulukentille, jossa niin kutsuttu Sani, viettikin monen monta vuotta. Hyviltä vanhemmilta peräisin oleva tamma pärjäsikin todella hienosti ja vaikka nuorena tammana Sani oli loukannut jalkansa ja se vaivasi tätä melkeinpä koko tamman loppuelämän, ei se antanut tämän näkyä suorituksissa. Luonteeltaan tamma oli todella kiltti, mutta tietty kilpailuhenkisyys pysyi kuitenkin aina läsnä. Säkäkorkeutta tammalla oli 162cm ja liikkeiltään aivan erinomaisen liidokas. Jälkeläisiä ei saanut kovin montaa, mutta eli pitkän ja hyvän elämän.
eei. Kaboom oli Hollannista peräisin oleva puhdasrotuinen kwpn, jolla oli kaunis merkitön musta turkki. Se oli todella ylväs oripoika, joka ei jäänyt huomaamatta. Tempperamenttistä luonnetta löytyi vaikka toisille jakaa ja vaikka se olisi useimmille ollut ongelma, ei kasvattaja antanut sen häiritä, sillä selästä päin käsitellessä Kaboomin kanssa kykeni tähtäämään parhaimpiin tuloksiin. Ei ole siis epäselvää että ori kilpaili koulun korkeimmissa luokissa, eli GP tasolla, monen monta vuotta. Viimeisinä kilpailuvuosina ennen siitosoriinuraa, Kaboomia käytettiin jo satunnaisesti astutuksissa. Eläkkeelle päästyään ori kuitenkin sai viimein yli 13-vuoden kilpauran jälkeen siirtyä täysin siitosuralle toiselle tallille, eräälle oriasemalle. Liikutus oli tuolla vielä aika ankaran tasoista muihin hevosiin verrattuna, sillä Kaboom ei olisi vain kyennyt lopettamaan urheiluaan.
eee. Kalina oli oikea unelmahevonen. Siitä löytyi tietty temperamenttisuus ja voitonhimo radalla, eikä se todellakaan antanut mitään ilmaiseksi, mutta varsinkin kotioloissa se oli todella rauhallinen ja rakastettava tapaus. Kalina kilpaili GP tason luokissa menestyksekkäästi, mutta kilpailut jäivät suurimmaksi läheisiin Euroopan maihin, koska kotimaastaan tamma harvoin poistuikaan. Kävi kuitenkin tiuhaa tahtia näyttelyissä, show-näyttelyissä ja mätsäreissä, joista saikin todella paljon hyvää palautetta ja sijoituksia. Siitosuransa jälkeen laatuarvosteluissa meni odotettua paremmin ja tamma repäisikin itselleen kouluratsastuksen ensimmäisen tittelin.

 

Jälkeläiset

 

Kilpailutulokset

Näyttelyt
30.01.2017 - Oakhill, kutsu - Puoliveritammat - 02/12, irtoSERT 00.00.0000 - Paikka, kutsu - Luokka - 00/00
KRJ-sijoitukset (43 kpl)
24.11.2016 - Oakhill, kutsu - Grand Prix - 02/30
24.11.2016 - Oakhill, 
kutsu - Grand Prix - 02/30
27.11.2016 - Oakhill, 
kutsu - Grand Prix - 01/30
29.11.2016 - Oakhill, 
kutsu - Grand Prix - 02/30
24.12.2016 - Oakhill, kutsu - Grand Prix - 01/30
26.12.2016 - Oakhill, kutsu - Grand Prix - 04/30
16.01.2017 - Oakhill, 
kutsu - Grand Prix - 01/30
17.01.2017 - Oakhill, 
kutsu - Grand Prix - 03/30
19.01.2017 - Oakhill, 
kutsu - Grand Prix - 03/30
27.12.2016 – Kultahuisku, kutsu - Grand Prix - 03/40
29.12.2016 – Kultahuisku, kutsu - Grand Prix - 06/40

22.02.2016 - Hukkapuro, kutsu - Grand Prix - 01/40
25.02.2016 - Hukkapuro, 
kutsu - Grand Prix - 04/40
28.02.2016 - Hukkapuro, 
kutsu - Grand Prix - 05/40
02.03.2016 - Hukkapuro, 
kutsu - Grand Prix - 03/40
06.03.2016 - Hukkapuro, 
kutsu - Grand Prix - 01/40
10.03.2016 - Hukkapuro, 
kutsu - Grand Prix - 02/40
12.03.2016 - Oakhill, kutsu - Intermediaire I - 02/30
14.03.2016 - Hukkapuro, 
kutsu - Grand Prix - 01/40
15.03.2016 - Hukkapuro, 
kutsu - Grand Prix - 02/40
15.03.2016 - Oakhill, 
kutsu - Intermediaire I - 02/30
17.03.2016 - Hukkapuro, kutsu - Grand Prix - 04/40
17.03.2016 - Oakhill, 
kutsu - Intermediaire I - 04/30
18.03.2016 - Oakhill, 
kutsu - Intermediaire I - 05/30
19.03.2016 - Oakhill, 
kutsu - Intermediaire I - 04/30
22.03.2016 - Hukkapuro, 
kutsu - Grand Prix - 02/40
12.03.2017 – Oakhill, kutsu - Grand Prix - 03/30
12.03.2017 – Oakhill, kutsu - Grand Prix - 04/30
14.03.2017 – Oakhill, kutsu - Grand Prix - 01/30
14.03.2017 – Oakhill, kutsu - Grand Prix - 01/30
15.03.2017 – Oakhill, kutsu - Grand Prix - 03/30
17.03.2017 – Oakhill, kutsu - Grand Prix - 04/30
19.03.2017 – Oakhill, kutsu - Grand Prix - 01/30
20.03.2017 – Oakhill, kutsu - Grand Prix - 04/30
21.03.2017 – Oakhill, kutsu - Grand Prix - 02/30
23.03.2017 – Oakhill, kutsu - Grand Prix - 02/30
24.03.2017 – Oakhill, kutsu - Grand Prix - 04/30
25.03.2017 – Oakhill, kutsu - Grand Prix - 01/30
26.03.2017 – Oakhill, kutsu - Grand Prix - 04/30
26.03.2017 – Oakhill, kutsu - Grand Prix - 04/30
29.03.2017 – Oakhill, kutsu - Grand Prix - 02/30
30.03.2017 – Oakhill, kutsu - Grand Prix - 04/30

 

Päiväkirja

04.08.2017 - Revittelyä maastossa, kirjoittajana omistaja Hazel - 243 sanaa

Caelan kiukkupäivä hävisi kuin tuhka tuuleen tamman päästessä maastolenkille. Tamma puhkui intoa ja tunsin jo käynnissä sen energisyyden selästä käsin. Seurakseni olin saanut sisareni Miisun, joka ratsasti puolestaan holsteinoria Ivania. Lähdimme matkaan jo heti aluksi reippaassa tahdissa, eikä aikaakaan kun pääsimme jo ravailemaan. Caela painoi kädelle kokoajan ja puski kokoajan kovempaa eteenpäin. "Tää on ihan hullu. En oo nähny Caelaa pitkään aikaan näin energisenä ja reippaana. Ehkä toi pieni loma teki sen pääkopalle sittenkin vain hyvää", naurahdin tehdessäni pieniä pidätteitä kokoajan. Tamma oli ihan mahdottoman työläs ja raskas ratsastaa pidätteiden takia, jonka takia päätimme mennä isolle peltoaukiolle revittelemään hevosten kanssa. Ivan puolestaan tuntui olevan rauhallisempi, mutta kyllä se perässä tuli ihan hyvää vauhtia.

Kun saavuimme aukiolle, ei riemun ja kauhun sekaisella tunteella ollut rajaa, kun kulomusta tamma pääsi ampaisemaan laukkaan suoraan pysähdyksestä. Sitä ei tarvinnut kahta kertaa kannustaa kohti silmän kantamattomiin jatkuvaa ja mutkittelevaa aukiota. Säikähdin hieman tamman painaessa äkisti päänsä alas ja heittäessään silkasta riemusta takapäänsä kohti taivasta. Tasapainoni ei kuitenkaan horjunut ja villi meno jatkui samantien. Pieni tihkusadekin alkoi, mutta se ei paljoa menoamme haitannut. Ivan-parka paineli perässämme minkä kerkesi ja minä vain nautin vauhdin hurmasta. Katselin tumman tamman lihasten pullistumista sen kiihdyttäessä kokoajan vauhtia hurjemmaksi ja laukaten yhä kovempaa. En hahmottanut ajan kulua, mutta tamman alkaessa itsenäisesti hidastaa vauhtia se oli ihan hikinen. Caelaa oli paljon helpompi hallita loppumatkasta ratsastaessamme hieman kapeampaa polkua perätysten kohti kotia. Hurjastelu piristi kummasti omaakin mieltä ja tammakin tuntui rauhoittuvan viimein omaan karsinaansa iltalenkin jälkeen.

 

22.07.2017 - Kisapäivä, kirjoittajana omistaja Hazel - 253 sanaa

Kulomusta tamma liikahteli vierelläni kiristäessäni satulavyötä ja hirnahti vielä kerran kuuluvasti paikaltaan. "Voi jukoliste nyt", mutisin itsekseni kiivetessäni tuon selkään. Suoristauduin laskeutuessani vasta puunattuun koulusatulaan ja suoristin kypäräni. Kirosin itsekseni mielessäni, vaikka yritinkin näyttää tyyneltä pyytäessäni tammani käyntiin uralle. Juuri tällaisia kisapäiviä inhosin; hevonen on liannut itsensä kauttaaltaan yöllä, traileriin meno kiukuttaa ja lähtöhetkellä tajuat jotakin tärkeää unohtuneen edellisenä päivänä ja tällä kertaa meidän valkoinen satulahuopa oli likaisena pyykkituvassa. Ei auttanut siinä sitten muu, kuin ottaa toisen hevosen huopa edellisten kisojen jäljiltä. Pientä puunaustahan sekin vaati, sillä se oli täynnä ruskeita karvoja. Ai niin, meinasin jo unohtaa mainita nukkuneeni pommiin ja mahani kurni niin kovaa, että se saisi kaiken huomion kouluradalle päästyämme. Naama nyrpeänä ratsastin selättömästi liikkuvaa tammaa ympäri verryttelyaluetta ja yritin parhaani mukaan taivutella sitä. Totta puhuen kaikista mieluiten olisin vain heittänyt hanskat tiskiin ja vetänyt nelivuotiaan tavoin itkupotkuraivarit. Caelalla sentään tuntui olevan oikeinkin mukavaa sen nauttiessa omasta huumorintajustaan parhaimmillaan. Onhan se nyt hauskaa esittää säikkyvänsä kaikenlaista olematonta, kuin näkisi mielessään pieniä vihreitä miehiä. Hampaita kiristellen tein kaikkeni saadakseni tamman huomion itseeni ja tuon käyttämään kunnolla takapäätään. Yritin tyhjentää mieleni rauhoittuakseni, sillä kaikista ideaalein tunnetila ei ole raivo ja vittuuntuneisuus ratsastaessa. Parhaani mukaan keskityin miellyttämään tammaani parhaani mukaan eri askellajeissa odottaen sitä hetkeä, kun meidät kuulutettaisiin radalle. Kun se hetki sitten viimein tuli, vedin syvään henkeä ratsastaen radalle ravissa.

Loppujen lopuksi olin äärettömän yllättynyt, sillä olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Mieli keveänä pääsimme lopulta jatkamaan matkaamme kohti kotia, jossa ihan varmasti menisin heti hevosen hoidon jälkeen vain syömään ja makaamaan sänkyni pohjalle katsellen netflixiä.

 

© luonnekuvaus - omistaja, Hazel | sukuselvitys - kasvattaja, Piste | hevosen kuvat - Reesink Horses

©2017 Oakhill - suntuubi.com